Uusi viikko, uusi maa, uusi kaupunki

AASIA » UZBEKISTAN / TADZIKISTAN » Uusi viikko, uusi maa, uusi kaupunki

Aamiainen Uzbekistanin pääkaupungissa Taškentissa sijaitsevassa Gulnara Guesthousessa noudattaa tuttua kaavaa: teetä, leipää, vesimelonia, kananmunia ja tällä kertaa myös jogurttia. Hostellilla tapaamaltamme tanskalaiselta reissaajalta saamme vaihdettua itsellemme hieman Tadžikistanin somoneja. Hän kun on juuri tullut maasta ja me olemme Peltsin kanssa vasta sinne lähdössä.

10-9 tadzikistan rajalta khujandiin — Tadžikistan raja on ylitetty.

Paikalla on myös eilen tapaamamme vanhan tädin mies, joka yllätykseni puhuu englantia ja neuvoo meille, miten päästä Oybekin rajanylityspaikalle. Ensin on kuulemma otettava marshrutka Kuyluk-basaarille ja jatkettava sieltä autolla. Odotettuamme ensin turhaan kahdella pysäkillä, löydämme lopulta oikella numerolla varustetun marshrutkan ostoskeskuksen parkkipaikalta. Kyyti maksaa 2000 somia hengeltä, kun taksille hintaa olisi tullut 40 000.

10-9 tadzikistan rajalta khujandiin2 — Maisemat muuttuvat heti Tadžikistanin puolelle päästyämme.

Basaarilla kyytiä ei tarvitse kauaa etsiä, kun jo ensimmäinen vastaan kävelevä ukko lupaa heittää meidät noin 80 km päässä sijaitsevalle Oybekin raja-asemalle 80 000 somilla. Tartumme tarjoukseen, sillä Peltsin eurojen ja dollarien vaihto-operaatioiden kurssien keskiarvon perusteella tuo tarkoittaa noin 15 euroa. Kuski kaahaa perille melkoisella vauhdilla läpi kulotettuja peltoja halkovien, ja yllättävän hyväkuntoisten, teiden.

10-9 tadzikistan khujand armon apart — Majapaikkamme Armon Apart Hotel Hudžandissa.

Rajanylitys sujuu ongelmitta ja porttien ulkopuolella odottaa taas henkilöautoja valmiina kyyditsemään matkamiehiä. Neuvottelemme kyydin suoraan Tadžikistanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Hudžandiin, sen sijaan, että auto jättäisi meidät läheiseen Bustonin kylään, josta matkaa voisi jatkaa myös bussilla. Noin 70 km matkalle hintaa tulee 130 somonia eli noin 13 €. Paljon tuon enempää paikallista valuttaa meillä ei sitten olekaan.

10-9 tadzikistan khujand armon apart hotel — ”Tärkeät” vieraat saavat talon ainoan sähkölukolla varustetun huoneiston.

Maisema muuttuu kuin napista painamalla heti Tadžikistanin puolella vuorten kohotessa horisonttiin. Perillä Hudžandissa meidät otetaan sydämellisesti vastaan Armon Apart -huoneistohotellissa, jossa meitä odottaa todella tilava kaksio. Paikkaa pyörittää joukko naisia, joista nuorin puhuu hyvää englantia. Tärkeinä vieraina meille on kuulemma varattu ainoa huoneisto, jonka oven sähkölukko aukeaa avainkortilla. Asennustöiden piuhat tosin ovat melko näkyvästi eteisessä esillä, mutta väliäkö tuolla. Pyykkipalvelu kuuluu huoneen hintaan (n. 40 € yö), joten kiikutamme heti kassillisen likaisia vaatteita pestäväksi.

10-9 tadzikistan khujand syrdarja river — Syrdarja-joki halkoo Hudžandia.

Lyhyen hengähdystauon jälkeen lähdemme kaupungille etsimään kauppaa ja paikkaa, jossa vaihtaa rahaa. Ylitämme Syrdarja-joen ja päädymme vehreälle pääkadulle, joka vielä Lonely Planetissa kantaa Leninin nimeä, mutta on näemmä sittemmin nimetty Somoniksi. Ja tunnettiinhan koko kaupunkikin aiemmin Leninobodina.

10-9 tadzikistan khujand Маркази чавонон — Keskustassa hiljaista.

Parilla sivukadulla harhailtuamme löydämme pankin pääkadun varrelta. Sisälle meitä seuraa joukko paikallisia teinityttöjä, jotka haluavat ottaa kanssamme selfien. Yksi heistä puhuu hieman englantia ja he ovat aidosti kummastuneita kuullessaan meidän olevan turisteina Tadžikistanissa. Vaihdettuamme rahaa opastavat tytöt meidät kauppaan, josta hankimme aamiaistarpeita, vettä ja olutta ja lähdemme ostoksinemme takaisin majapaikalle.

10-9 tadzikistan khujand presidentti — Presidentti pääkadun varrella.

Kellon lähestyessä kuutta on aika lähteä etsimään ruokaa, sillä aamiaisen jälkeen ei ole tullut syötyä kuin suklaata. Lähes hotelliamme vastapäätä on Chelsea-niminen ravintola, joka osoittautuu nimensä mukaisesti lontoolaiselle jalkapalloseuralle omistetuksi baarin ja ravintolan yhdistelmäksi. Pöytiin on kaiverrettu seuran logo ja seinää komistaa valtava kuva joukkueesta. Videotykit tönöttävät tolppien nokissa ilmeisen vähäsateisen sään armoilla.

10-9 tadzikistan khujand kuvaseina — Merkkihenkilöiden seinä.

Paikalla ei näytä olevan kuin muutama henkilökuntaa edustava nuorukainen ja ensimmäinen heistä ei puhu edes venäjää. Tiskin takaa vinkataan avuksi seuraava, joka puhuukin englantia ja kertoo, ettei ruokalistaa oikeastaan ole, mutta he voivat valmistaa kolmea erilaista lihaa. Tilaamme siis tuopit ja lihaa.

10-9 tadzikistan khujand monument — Muistomerkki Hudžandin keskustassa.

Odotellessamme pöytään tuodaan naposteltavaksi jogurttipalloja, joista olenkin etukäteen kuullut. Maistamaan noita kurut-nimelläkin tunnettuja snackseja en kuitenkaan ole vielä päässyt. Suolaista makua on vaikea kuvailla ja kalkkitablettimainen koostumus ei ainakaan lisää nautintoa.

10-9 tadzikistan khujand patsaat — Lisää merkkihenkiöitä.

Makustelen asiaa hetken, ja totean navetan aromin olevan kenties riittävän kuvaava termi ja Peltsi päättää jättää jogurttipallot väliin. Toisaalta, mitä sitä nyt voikaan odottaa auringossa kuivatuilta jogurttipallosilta. Paikallisten keskuudessa nuo tuntuvat tosin olevan suurtakin herkkua, sillä tuoppien lisäksi kurut-kulhoja kannetaan terassi takaseinällä olevista ovista sisään. Tuolla on ilmeisesti jonkinlaisia huoneita, joissa muut asiakkaat istuvat.

10-9 tadzikistan khujand kotikadulla — Kotikulmilla.

Tilaamme vielä toiset tuopit ruoan seuraksi ja huomaamme, että tadžikistanilaisessa oluessa ei juuri happoja tunnu olevan. Vaan eipä tuo ole kallistakaan, neljä tuoppia ja kaksi liha-annosta maksavat yhteensä 7 euroa.

10-9 tadzikistan khujand pub chelsea — Kurut-jogurttipalloja ja olutta Chelsean on nimikkopubissa.

Kadulla ravintolan kyljessä on vielä samanniminen kioski, josta nappaamme iltapalaksi RC Colaa ja suklaata. Jääkaapista kahden litran tadžikkiolut pöytään ja tikkikortit repusta esiin. Ja eipä niitä happoja ole näemmä kaupasta hankitussakaan oluessa, joten maassa maan tavalla.