AASIA » KIRGISIA » Osh, kaupunki vuoren juurella
Eco Housen aamainen on katettu yhdeksältä vehreälle sisäpihalle ja syötyämme lähdemme ensi töiksemme lähipankkiin vaihtamaan rahaa, sillä pankkiautomaatista ei tullut eilen nostettua someja kuin pahimpaan hätään. Eroonhan näistä rahavyössä hikoilevista dollareista on ensin päästävä.

Kadun toiselta puolen löytyy myös Aviakassa, jonne suuntaamme tiedustelemaan lentolippuja Kirgisian pääkaupunkiin Biškekiin, jonne meidän on tarkoitus jatkaa huomenna.

Vaihtoehtoina on joko 10 tunnin automatka vuorten yli tai vajaa tunnin lento EU:n mustalla listalla olevalla paikallisella lentoyhtiö, mutta vaihtoehtoja punnittuamme päädymme ajallisesti lyhyempään jännään, etenkin kun autokyydin saisi noin 30 dollarilla ja lentolipun parhaimmillaan samaan hintaan. Näin päivää ennen ostettuna joudumme pulittamaan omista lentolipuistamme hieman vajaat 50 dollaria.

Kävely kaupungilla osoittaa Oshin melko vaatimattomaksi paikaksi, etenkin Uzbekistanin monumentaalisten rakennusövereiden jälkeen. Harhailemme aikamme basaarin ahtailla kujilla, jotta Peltsi voisi vaihtaa pois ylijääneet Tadžikistan somonit, mutta tyypillisesti minkäänlaista rahanvaihtopistettä ei tiellemme osu silloin kun tarvitsisi. Sen sijaan ostamme noin euron hintaiset kalpak-hatut, joita etenkin vanhoilla kirgiisimiehillä näyttää olevan hyvinkin ahkerassa käytössä.

Oshin ehdoton vetonaula on kaupungin ylle kohoava Sulaiman-Too vuori, joka on paitsi muinainen pyhä vuori ja silkkitien puolivälin etappi, myös ainoa Unescon maailmanperintökohde, joka sijaitsee kokonaan Kirgisiassa. Vielä keskellä päivää emme vuorelle lähde kuitenkaan kiipimään, vaikka lämpötila onkin viime päiviin nähden vaatimattomat 28 °C. Sen sijaan vetäydymme kaupunkikierroksen jälkeen hotellille viettämään pientä päiväsiestaa.

Taivas on ehtinyt peittyä sateella uhkaavista pilvistä kävellessämme Oshin pääkatua takaisin Sulaiman-Toolle. Alle euron pääsymaksua vastaan pääsemme kapuamaan noin vartin verran portaita ylhäällä odottavalle näköalatasanteelle, joka on helppo erottaa kauempaakin tuulessa liehuvasta Kirgisian lipusta. Istahdan hetkeksi penkille ja samassa paikallinen matkaopas alkaa kertoa minulle hevosvaellustarjonnastaan ja valittelen kiireistä aikatauluamme.

Kokeilemme myös liukua pitkin pyhää kiveä, tämän kun pitäisi auttaa selkävaivoihin. Toisen tarinan mukaan naisten pitää liukua tuo matka tietty määrä kertoja synnyttäkseen vahvoja lapsia. Lähdemme sitten laskeutumaan vuorelta pitkin sen toista puolta, josta löytyykin huomattavasti loivempi polku.

Matkalla kipuamme myös jyrkkää kivikkoista rinnettä yhteen Sulaiman-Toon luolista, joka on valitettavasti muinaisten kalliomaalausten (joita paikalla siis pitäisi olla) sijaan täynnä lähinnä tägejä ja roskaa. Museoon emme vaivaudu, sillä lukemani perusteella tuo ei oikeastaan maksa vaivaa.

Alas Sulaiman-Toolta päästyämme ohitamme samannimisen moskeijan ja lähdemme suuntaamaan kohti illallispaikaksi valikoitunutta Izyum-ravintolaa. Maps.me tarjoilee oikoreittiä asuinalueen läpi ja kohta olemmekin kapealla kujalla, jolla vastaan astelee punertavasilmäinen uzbekki, joka varoittelee meitä seudusta lähinnä venäjäksi.

Ymmärrämme kuitenkin vain sanan ”criminals” ja miehen tekemän puukotuseleen. Hän kuitenkin tarjoutuu opastamaan meidät pääkadulle ja ymmärrän toki, ettei ihan hyvää hyvyyttään. Alue sinänsä vaikuttaa ihan turvalliselta, lapset pelaavat palloa kadulla ja työmiehet paiskovat hommia rakennuksella. Lähellä pääkatua ostan ”turvamiehellemme” pienen tupakka-askin palkkioksi ja jatkamme omin neuvoinemme kohti ravintolaa.

Kaupungintalon edustalla olevalla aukiolla ohitamme jälleen yhden Lenin-patsaan ennen kuin olemme perillä typötyhjässä ravintolassa. Paikka on kuitenkin todella tyylikäs ja listalla on vaihtoehtoja mistä valita.

Isoon nälkään tulee tilattua sekä alkukeitto että lammasta lohkoperunoilla sekä pari tuoppia yllättävän hyvää paikallista olutta. Lammas on Peltsin mielestä perinteistä ”villasukkalammasta”, mutta ei sentään ”moottorisahalammasta”, termi, jonka opin aikaisemmin Uzbekistanissa. Simo kun kehotti minua jättämään samsan väliin rekkamiesten kahvilassa, sillä täytteenä saattoi olla lähes kokonaisena pilkottua lammasta.

Ruoan jälkeen marketista parit oluet matkaan ja hotellille laittamaan huomista varten kamat kasaan ja illan tikit kohdilleen.