AASIA » KAZAKSTAN » Almaty katutasosta ja yläilmoista
Aamupäivän Big Almaty Lake -vuoristojärvelle suuntautuneen retken jälkeen lähdemme etsimään lounasta ja tutustumaan tarkemmin Kazakstanin suurimpaan kaupunkiin. Airbnb-asuntomme sijaitsee kätevästi Alatau-aseman vieressä, joten päätämme ajaa metrolla parin pysäkin päässä olevalla Abay-asemalle ja jatkaa siitä jalkaisin kaupungin keskusaukiona toimivalle Tasavallan aukiolle. Metroon täytyy kulkea metallinpaljastimien läpi ja lisäksi reput läpivalaistaan.
Aukion keskellä kohoaa Itsenäisyyden monumentti, valtava kivitorni, jonka huipulla patsastelee siivekkään lumileopardin päällä yksi tämän päivän Kazakstanin symboleista, Kultainen mies. Nimi viittaa Kazakstanin alueelta 60-luvulla löydettyyn tuhansia vuosia vanhaan hautakammioon, jonka omistaja oli saanut viimeiselle matkalleen melkoisen määrän kultaesineitä.
Itsenäisyyden monumentin juurella on myös perustuslakia esittävä pronssipatsas, josta löytyvään presidentin kädenjälkeen voi käydä sovittamassa omaa käpäläänsä. Kenties se tunnetumpi kädenjälki löytyy kuitenkin Kazakstanin nykyisestä pääkaupungista Astanasta. Almatyhan oli pääkaupunki aina vuoteen 1997 asti.
Kulman takaa löytyvä Line Brew -panimoravintola osoittautuu oivalliseksi lounaspaikaksi, kunhan selvitämme tiemme kattoterassille pubin ja portaikkojen läpi. Tilaamme hevosta ja hiillosperunoita sekä parit talon oluet. Aterian hinnaksi tulee 14 € per pää, joten tässähän on otettu jo aimo harppaus länsimaiseen suuntaan tälläkin saralla.
Lounaan jälkeen lähdemme katsastamaan Almatyn tunnetuimman maamerkin eli Kok-Tobe-kukkulan. Huipulle pääsee köysiradalla, mutta kaupungin ylle avautuvan näkymän lisäksi tuolta ei sitten oikein muuta mielenkiintoista löydykään ellei sellaiseksi lasketa tiettävästi maailman ainoaa Beatles-patsasta, jossa esiintyy koko yhtye.
Kok-Toben huippu on käytännössä yksi iso huvipuisto, jossa tekemistä on lähinnä lapsiperheille. Käymme kuitenkin kiertämässä alueen ja yhdessä vaiheessa paikallinen nuorukainen juoksee minut kiinni ottaakseen selfien kanssani. No, edellisestä onkin jo jokunen päivä.
Ennen kuin lähdemme alas kukkulalta, istahdamme ravintolan terassille ihastelemaan maisemia. Pöydissä on valkoiset liinat ja muut asiakkaat näyttävät illastavan viineineen kaikkinene, mutta paikallisen hanalagerin hinta on onneksi varsin maltillinen. Samalla taivaanrantaan alkaa kerääntyä kiehtovalla tavalla uhkaavan näköisiä sadepilviä.
Terassitauon jälkeen ajamme köysiradalla alas Kok-Tobella ja metrolla pari pysäkkiä kämpille päin käydäksemme vielä kaupassa. Metrosta ulos astuessamme on kuitenkin aamupäivällä vuoristossa vihmonut sade näemmä saavuttanut myös kaupungin ja joudumme odottelemaan jonkin aikaa katoksen alla pahimman kuuron loppumista.
Kävelemme Рамстор-ostoskeskukselle ja ostamme sekä hieman iltapalaa että evästä huomista junamatkaa silmällä pitäen. Tarkoitus kun on matkustaa noin 13 tunnin yöjunalla pääkaupunki Astanaan. Marketin hyllystä löytyy myös kazakstanilaista punaviiniä, jonka päätän ostaa kotiin vietäväksi.
Aurinko alkaa laskea, kun harpomme ostoksinemme kohti Airbnb-asuntoamme. Daniil on näemmä maksanut nettilaskun, sillä wifi toimii vihdoinkin ja koetan selvittää miten kaupungin kylpylät ovat huomenna auki, josko ehtisimme päivällä ennen junaan hyppäämistä käydä kylpemässä.
Toimiva nettiyhteys takaa myös sen, että tikin taustamusiikissa ei tarvitse enää turvautua asunnon cd-valikoimaan, josta ei oikeastaan mitään kiinnostavaa Led Zeppelinin lisäksi löytynytkään. Laitan Alice in Chainsin Dirtin soimaan ja haen jääkaapista kylmän oluen.
ihankartalla.fi 