AASIA » JORDANIA » Kahlailua Wadi Mujibin kanjonissa ja kelluntaa Kuolleessameressä
Sunnuntai Kuolleenmeren kupeessa alkaa Holiday Inn Resortin aamiaisella, joka ei tosin kuulu huoneemme hintaan. Mielellään tuosta kuitenkin 14 dinaaria pulittaa, kun näemme eteemme aukeavan yltäkylläisyyden, joka sisältää ilahduttavan paljon myös paikallisia makuja.
Palatessamme huoneeseen on allasalueella vielä hiljaista, emmekä mekään ehdi näin aamutuimaan jäädä kieltämättä houkuttelevista olosuhteista nauttimaan. Sen sijaan minulla on suunnitelmissa käydä kokeilemassa hieman toisenlaista vesiurheilua, jota voisi nimittää vaikkapa vesipatikoinniksi.
Niinpä nappaan vaihtovaatteet mukaan ja suuntaamme vuokra-autollamme noin 30 km päässä sijaitsevaan Mujibin luonnonpuistoon, joka on osa Wadi Mujib -rotkolaaksoa. Kuolleenmeren rantaviivaa seuraileva tie tarjoaa helpon reitin perille, eikä poliisin tarkastuspisteitäkään osu tuolle välille kuin yksi ainoa. En ehdi edes ojentaa passejamme nähtäväksi, kun ”from Finland” vastauksen kuullut poliisi jo viittoo meidät eteenpäin.
Jätettyämme auton hiekkakivijyrkänteiden reunustamalla parkkipaikalle suuntaamme luonnonpuiston pieneen päärakennukseen tutustumaan tarkemmin paikan käytäntöihin. Olen etukäteen selvittänyt, että tarjolla on sekä pari ”kuivaa” että kolme ”märkää” vaellusreittiä, joista ensin mainitut ovat avoinna ympäri vuoden ja jälkimmäiset tästä päivästä eli huhtikuun ensimmäisestä lokakuun loppuun.
Syvän kanjonin pohjalla virtaavassa joessa kulkevat märät reitit ovat paikan ehdoton vetonaula ja näistä lyhyempi Siq Trail kuulostaa hieman inhimillisemmältä. Pidempi Malaqi Trail kun vaatisi useamman tunnin lisäksi esimerkiksi kiipeämisen ylös jyrkännettä ja laskeutumisen alas lähes 20 metrin korkuista vesiputousta pitkin.
Siq Trail -reitin lippu maksaa 21 dinaaria ja tuolla rahalla saan käyttöön myös pelastusliivin. Kännykkän sujautan varta vasten hankkimaani vedenpitävään pussukkaan. Kameran olen jättänyt suosiolla hotellille, mikä osoittautuu nopeasti varsin järkeväksi päätökseksi.
Reitin alussa on laskeuduttava hieman huteria metallitikapuita veteen, jonka virtaus osoittautuu yllättävän voimakkaaksi. Reilut sata metriä rantakivikko tarjoaa vielä kuivaa maata jalkojen alle, mutta sitten alkavat kahlaushommat. Samalla reitti kapenee huomattavasti, kun molemmilla puolin jokea kohoavat käsittämättömän korkeat punertavat kiviseinät.
Heti ensimmäisen mutkan jälkeen vesi on parhaimmillaan vyörärönsyvyistä ja vastavirtaan eteneminen vaatii jo jonkinlaisia vesijuoksuliikkeitä. Myös tukevat kengät tulevat tarpeeseen, sillä kivikkoinen pohja on paitsi epätasainen myös paikoitellen liukas.
Siq Trail on ilmeisesti vuodenajasta ja suhteellisen aikaisesta kellonajasta johtuen vielä melkoisen rauhallinen. Kohta vastaani kuitenkin kirjaimellisesti kelluu pariskunta, jota häiritsen sen verran, että saisin ikuistettua itseni tässä mahtipontisessa ympäristössä.
Heidän kadottua virran mukana huomaan harmikseni, että pussukan pinnan vesipisarat ovat tehneet kuvasta täysin sumean. Seuraavassa mutkassa viritän kännykkäpussukkan kuivalle kaistaleelle kiviä vasten nojaamaan ja otan ajastimella uuden otoksen muistoksi.
Siq Trail on kokonaisuudessaan peräti kaksi kilometriä pitkä ja päättyy lopulta vesiputouksen koristamaan umpikujaan. Jennin odottaessa lähtöpaikassa, en viitsi koko reittiä edestakaisin talsia ja niinpä päätän kääntyä takaisin muutaman sadan metrin jälkeen. Näkymät ovat yhtä kaikki vaikuttavat, kun rotkoon on sisälle päässyt.
Paluumatka on myös huomattavasti helpompi, kun voin syvimmissä kohdissa pelastusliiveineni heittäytyä selälleni virran vietäväksi. Parkkipaikalla odottavan automme lämpömittari näyttää +30 °C, joten seuraavaksi on hyvä hetki palata nauttimaan hotellimme rannasta.
Ensitöikseni hörppään kuitenkin kupillisen teetä huoneemme varjoisalla terassilla Madame Bovaryn seurassa. Samaisen kirjan otan mukaan myös rannalle ja nähtyäni kuvia lehteä tai kirjaa Kuolleessameressä kelluen lukevista ihmisistä on minunkin kokeiltava. Ja onnistuuhan tuo!
Mutahoitoakin rannassa olisi mahdollista kokeilla, mutta siirryn kuitenkin suihkun kautta varjon alle aurinkotuoliin. Kuolleenmeren vastarannalla siintävät utuisena Israelin kukkulat. Merimaisema ilman vesiskoottereita tai muutakaan liikennettä on sen verran rauhoittava, että nukahdan kelpo toviksi.
Herään outoihin ääniin, jotka osoittautuat hevosten pärskähdyksiksi. Hieman sivummalle on nimittäin saapunut joukko paikallisia uittamaan hevosiaan, jotka näyttävät kovasti arvostavan moista vilvoittelua.
Uiminen vaikuttaa sen verran hyvältä idealta, että siirrymme itsekin hotellin allasosastolle, jonka baarista ehdimme polskimisen lomassa napata kympin Coronat ja huomattavasti edullisemmat Spritet ennen kuin aurinko alkaa vajota horisonttiin.
Kellon tullessa seitsemän tajuamme, ettemme ole aamiaisen jälkeen syöneet kuin sipsejä, suklaata ja appelsiinit. On siis korkea aika lähteä Holiday Inn Resortin ravintolan buffetillalliselle. Miljöö tuo mieleen lähinnä kouluruokalan eikä tarjontakaan nyt mitenkään erinomaista ole. Toisaalta vaihtoehtojahan ei liiemmin ole ja eipähän tarvitse mennä nälkäisenä nukkumaan.
ihankartalla.fi 