Telttamajoituksessa Danan luonnonpuistossa

AASIA » JORDANIA » Telttamajoituksessa Danan luonnonpuistossa

Holiday Inn Resortissa nautitun aamiaisen jälkeen on aika jättää hyvästit Kuolleellemerelle. Matkaa seuraavaan kohteeseemme eli Danan luonnonpuistoon on 140 km ja vuokra-automme tankissa näyttää olevan sen verran polttoainetta, että emme lähde käymään väärässä suunnassa sijaitsevalla lähimällä huoltoasemalla, vaan luotamme noita löytyvän myös edestäpäin.

Kuolleenmeren rantaviivan kadottua näkyvistä, ilmestyykin eteemme pienen kylän laitamilla sijaitseva Jo Petrol, jossa varmuuden vuoksi tankin täytämme. Huoltoaseman tankkaaja kyllä ihmettelee, miksi ei tankki täyty ja joudun vakuuttelemaan hänelle pariin otteeseen, ettei siellä tosiaan tuon enempää tilaa ollutkaan.

Päästäksemme Kuolleenmeren rantaa seuranneelta Jordan Valley Highwaylta Danan luonnonpuistoon johtavalle Kings Highwaylle, joudumme ajamaan melkoisen vuoriston yli. Toki lähtöpisteemme on merenpinnan alapuolella, mutta niin tai näin, koville tuossa nousussa joutuu sekä Citroën että apukuskin paikalla oleva Jenni. Sen verran itseäkin huipulla hirvittää, että maisemat jäävät lennosta kuvaamatta.

Lopulta laskeudumme vehreään laaksoon, jota halkoo nimeensä nähden melko vaatimaton Kings Highway. Tien löytäminen Rummana Camp Sitelle on jo TripAdvisorin kommenttien perusteella hieman haastavaa, eikä karttaohjelmammekaan osaa suoraan oikeaa reittiä tarjota.

Pysähdyn pieneen kauppaan ostamaan eväitä ja koetan samalla kysyä tietä, mutta yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän. Lopulta nuori myyjä tulee kuitenkin kadulle osoittamaan edes oikean suunnan, johon läheisestä liikenneympyrästä on syytä jatkaa ja pian näemmekin TripAdvisorin kommenteista tutun kyltin.

Muutaman kilometrin pikkutietä kaarreltuamme saavumme parkkipaikalle, jonka laidalta avatuu upeat näkemät alhaalla levittäytyvään laaksoon. Pienessä linnan näköisessä rakennus toimii puolestaan majapaikkamme vastaanottona.

Booking.comin kautta tekemäni varaus kyllä löytyy, mutta maksusta pitäisi kuulemma olla esittää kuitti ja hieman tuo paikan johtaja epäilee koko etukäteen maksamisen mahdollisuutta.

Näytettyäni varaustani vielä Booking-sovelluksen kautta ja vakuutettuani hoitaneeni asian luottokortilla ja hän pyörittelee hetken päätään ja toteaa, että voimme kyllä selvittää asian huomenna.

Varsinaiseen leiriin päästäksemme kapuamme matkatavaroinemme pienen kuorma-auton pressulla katetulle lavalle, jossa kyytiä odottelee jo yksi perhe. Sitten keikkua kolistellaan kapeaa tietä alas laaksoon ja on näin korkeita paikkoja kammoavan onni, että pressu estää ihan kunnolla hahmottamasta reitin jyrkkyyttä.

Rummana Camp Site koostuu noin paristakymmenestä teltasta. Isommat kuutionmalliset näyttävät jo melkein pieniltä mökeiltä ja yllättävän tilava on myös patjoilla, tyynyillä ja peitoilla varustettu tiipii-henkinen telttamme.

Danan luonnonpuisto tarjoaa erinomaiset olosuhteet patikointiin ja luonnollisesti myös Rummana Camp Siten ympäristöstä löytyy eri mittaisia reittejä, joista valita. Siirrettyämme matkatavarat telttaan toteamme kellon olevan sen verran, on että on turvallisinta valita lyhin leirin lähistöllä kiertelevistä reiteistä, jotta ehdimme myös takaisin ennen auringonlaskua.

Linnut laulavat, kärpäset pörisevät ja jaloissa vilahtelee kameralle aivan liian nopeita pieniä liskoja. Ympärillä avautuvat maisemat ovat puolestaan sen verran upeita, että en ihmettele lainkaan, miksi Lonely Planetissa tätä paikkaa kutsutaan Jordanian kätketyksi helmeksi.

Kaiken lisäksi leirissä tuntuu olevan tällä hetkellä sen verran vähän asukkaita, että saamme ihastella lyhyen luontopolun antimia aivan ylhäisessä yksinäisyydessämme. Jossain vaiheessa tosin puolittain hukkaamme merkityn reitin ja eksymme sen verran tiheää pusikkoa sisältävään rinteeseen, että toteamme olevan paras kääntyä takaisin ja koettaa pitää leiri joten kuten näköetäisyydellä.

Reilun tunnin kiertelyn jälkeen palaamme leiriin ja ohitamme polun varressa löntystävän kilpikonnan. Käyn vielä kiipeämässä telttamme takana kohoavalla kalliolle huomattuani myös samalla kyydillä leiriin saapuneen pariskunnan lapsineen uskaltautuneen tuonne näkymää ihastelemaan.

Leirin keskellä oleva iso katos toimii yhteisinä oleskelutiloina ja niinpä siirrymme illallista odotellessamme sen pehmeille istuimille kirjojemme kanssa. Eipä aikaakaan, kun paikallinen mies tulee tarjoamaan kahvia, josta ensialkuun teenjuojana hienotunteisesti kieltäydyn. Kohta luoksemme saapuu kuitenkin toinen mies, joka kertoo kyseessä olevan beduiinikahvin, josta kieltäytyminen on kovin epäkohteliasta.

Pahoiteltuani meille kannetaan pienet kupit yllättävän hyvää mausteista kahvia, jonka mauista tunnistan ainakin kardemumman. Ja jälkikäteen saamme myös kupilliset erittäin makeaa teetä, josta olin ehtinyt aikaisemmin mainita.

Puoli yhdeksältä on illallisen aika ja leirin henkilökunta kaivaa hiillostuneen nuotion alta maakuopasta telineellisen kanaa ja kasviksia kuin rosvopaistin konsanaan. Eipä meitä ole syömässäkään kuin kymmenisen henkeä, joista valtaosan muodostaa Dubaissa asuva jordanialaismies lapsineen.

Vatsat täynnä talsimme pimeän leirin läpi teltallemme ja huomaan, että mukaan pakkaamani tehokas pyöränlamppu toimii myös erinomaisen tarpeellisena taskulamppuna. Muuten alkeellisessa teltassamme on sentään paksut patjat vuodevaatteineen ja lisävilttejäkin on tarjolla iso pino. Aamiainen tarjoillaan leirissä jo seitsemältä, joten muutaman sivun luettueani totean olevan hyvä idea käydä nukkumaan.