AASIA » JORDANIA » Aavikolta Aqaban aaltoihin
Wadi Rumin aavikolla sijaitsevan Rum Stars Campin aamiainen tarjoillaan jo seitsemältä, mutta varhaisesta herätyksestä huolimatta huomaan nukkuneeni erittäin hyvin pienessä telttamökissämme.
Vastaleivottu ohut aavikkoleipä on sen verran herkullista, että nappaan sitä muutaman siivun myös mukaan ennen kuin nostamme tavaramme lava-auton kyytiin. Jos eilen ratsastimme kameleilla aavikolle, niin pois pääsemme sentään autokyydillä.
Lavalla saa tosin olla tarkkana, sen verran kovaa kyytiä paikalliset beduiinit Toyotoillaan pitkin hiekka-aavikkoa paahtavat. Hiekan pölinäkin on melkoinen useamman ajoneuvon lähestyessä määränpäätä, jossa uskollinen vuokra-automme onneksi odottaa.
Parkkipaikan roska-astioiden kupeessa pyörii likainen koira kahden pienen pentunsa kanssa, joten jätän suosiolla aavikkoleivät ja muut eväämme niille ennen kuin starttaamme auton ja lähdemme ajamaan kohti noin 70 kilometrin päässä Punaisenmeren rannalla odottavaa Aqabaa.
Airbnb-asuntomme ei ole vielä valmis, kun saavumme Aqabaan aamukymmeneltä. Niinpä jätämme auton parkkiin kadun varrelle ja suuntaamme kaupungin yleiselle uimarannalle, jossa on paikallisten vapaapäivästä johtuen jo täysi hulina päällä.
Tupaten täynnä olevassa rantakahvilassa ei muita turisteja näy, mutta kohta muovituoliemme eteen ilmestyy jostakin tarjoilijan kantamana pöytäkin, mikä toki hieman helpottaa tee- ja limonaditaukomme pitämistä.
Puoliltapäivin tapaamme Airbnb-emäntämme Roxannen tulevan kotitalomme edustalla. Hän kertoo olevansa kotoisin Kaakkois-Aasiasta, mutta asuneensa Jordaniassa jo yli kymmenen vuotta. Vaihtaessamme viestejä etukäteen hän on tiedustellut halukkuuttamme lähteä snorklaaamaan läheiselle rannalle ja mielelläänhän me paikallisen opastuksella matkaan lähdemme.
Roxanne ehdottaa, että lähdemme yhdeltä ja niinpä meillä on tunnin verran aikaa siirtää tavaramme asuntoon, kaivaa snorkalus- ja uintikamat esiin sekä olla vain ja hengähtää hetkonen. Pienessä kerrostalossa sijaitseva asunto on melko pelkistetty, mutta varsin tilava, siisti ja ennen kaikkea edullinen.
Matka rannalle hoituu kahdella autolla. Roxanne ajaa edellä äitinsä ja tyttärensä kanssa ja me seuraamme vuokra-autollamme perässä. Paikallinen liikenne on tosin sen verran hektistä, että varovaisen ajotyylini takia ehdimme jo pariin otteeseen kadottaa valkoisen Fordin näkyvistämme, mutta aina se tien laidalla viimeistään odottaa.
Määränpäämme on noin 10 kilometrin päässä Aqabasta (ja näemmä noin 10 kilometrin päässä Saudi-Arabian rajalta) sijaitseva Sindbad-sukelluskeskus, josta löytyy niin uima-altaita kuin rantakin. Ja tietysti tarjolla olisi myös monenlaista aktiviteettia.
Roxanne on hankkinut meille suhteilla alehintaiset liput ja samalla hän kertoo monen hotellin tuovan vieraitaan tänne, mikäli hotellilta itseltään ei löydy allasosastoa tai omaa rantaa. Meistä kumpikaan ei ole snorklausta aikaisemmin kokeillut ja Jenni on sitä mieltä, että rannan aurinkotuolit vievät voiton tälläkin kertaa.
Niinpä minä lähden Roxannen kanssa kokeilemaan kyseistä harrastetta ihka ensimmäistä kertaa. Veteen menemme laiturilta, sillä rannalla on merisiileistä ja koralleista varoittavia kylttejä, joissa kehotetaan käyttämään uimakenkiä.
Hieman hankalalta tuo aluksi tuntuu ja parran vuoksi maskikin hieman vuotaa, mutta ehdin minä sentään muutaman vilkaisun luoda myös pohjan koralleihin ja niiden ympärillä vilahteleviin kaloihin.
Aurinkotuolissa vietetyn tauon jälkeen käyn vielä tekemässä vielä pienen kierroksen yksinäni ja otan mukaan myös kännykkäni, jonka sujautan varten vasten hankkimaani veden pitävään pussukaan. Laiturin läheisyydessä joudun yhtäkkiä keskelle satojen pikkukalojen parvea.
Siirrymme Jennin kanssa vielä toviksi Sindbadin altaalle ja hörpimme Spriteä, mutta lopulta nälkä ajaa meidät palaamaan kaupunkiin. Majapaikassa katsastan netistä ravintolan ja viinakaupan sijainnit ja kävelemme sitten jälkimmäisen kautta ensin mainittuun.
Pienen alkoholimyymälän henkilökunta päästää minut tiskin taakse tutkimaan viinejä ja kierrekorkillisen kun tarvitsemme, valitsen pullollisen punaista chileläistä 11 dinaarilla ja pari Amstel-olutta, jotka maksavat puolitoista dinaaria kappale.
Ruokapaikaksi olemme valinneet Lonely Planetissakin mainitun Al-Mabrouk Beach Touristic Restaurant -ravintolan, joka hieman luotaantyöntävästä nimestään huolimatta osoittautuu varsin autenttiseksi paikaksi, josta paikalliset näkyvät hakevan ruokaa myös mukaan. Päätän kokeilla ruokalajia, jota Aqabassa kuulemma täytyy testata. Sayadieh on kalaa riisipedillä tomaattisen pippurikastikkeen kera ja tuohan on kerrassaan erinomaista.
Kaduilla on yöelämä vasta vilkastumassa kun palailemme asunnollemme ja ilma on edelleen suorastaan kuuma. Jenni korkkaa meille punaviinin ja minä etsin eteisen sohvalta paikan, jossa asuntomme wifi toimii sen verran, että pääsemme illan päätteeksi katsomaan Netflixistä Homelandin kauden päätösjakson.
ihankartalla.fi 