POHJOIS-AMERIKKA » BAHAMA » Jet lag -lauantai Bahamalla
Silmäni aukeavat häämatkan ensimmäisenä aamuna jo seitsemältä, vaikka eilen onkin tullut matkustettua miltei 26 tuntia parilla torkuilla. Ensin Norwegianilla Lontoon kautta Fort Lauderdaleen Floridaan ja sitten vielä myöhässä olevalla Bahamasairin lennolla Nassauhun, joten majapaikkaamme pääsimme vasta yhdeltä yöllä.

Onneksi Airbnb-majoittajamme vaimo lupautui hakemaan meidät kentältä ja paluulippu Suomeenkin sähköpostistani löytyi, sillä tuollaista maahantulotarkastuksessa tivattiin ja se on reissumme reilusta kymmenestä lentolipusta ainoa, jota en ollut erikseen paperille tulostanut.

Ennen kuin palaan vielä pariksi tunniksi nukkumaan, käyn ihailemassa keittiön lasiovista avautuvaa näkymää. Corry Sound -järven rannalla sijaitseva majapaikkamme on nimittäin toinen puolikas värikkäästä mökistä, joka sijaitsee isäntäperheen tontilla. Toisessa puoliskossa asuu kuulemma heidän tyttärensä miehensä kanssa.

Ulkona on hiostavan kuuma, mutta sääennuste kertoo Bahaman syyskuun koostuvan hajanaisista ukkoskuuroista. Eilisen myöhäiseen saapumisaikaan varautuneena olen kotosalla pakannut laukkuun mukaan ruisleipää, proteiinipirtelöt, tonnikalaa ja ananasta. Näin meillä on varsin kelvolliset aamiastarpeet käsillä, sillä kauppaan ei yöllä ollut mitään mahdollisuutta päästä ja eipä tuollaista nytkään ihan naapurissa ole.

Isäntäväen 13-vuotias Duke-koira on nukkunut koko yön ovemme edessä ja nauttiessamme aamiaista terassilla se pitää meille seuraa ja vaatii tassulla tökkimällä jatkuvia rapsutuksia. Kohta käy myös vuokranantajamme Elwood esittäytymässä ja lupaa viedä meidät autolla ostoksille lähimpään supermarkettiin.

Näin päivänvalossa on helppo huomata, että Coral Harbourin alue on syrjäisän rauhainen omakotitaloalue. Nassauhun matkaa on parikymmentä kilometriä ja lentokentälle noin puolet siitä. Lähin kauppa löytyy puolestaan vaatimattomasta ostoskeskuksesta parin kilometrin päästä.

Pienen marketin valikoima ei päätä huimaa, mutta hinnat sitä vastoin kylläkin. Toisaalta eipä tuo ole ihme siinä mielessä, että valtaosa elintarvikkeista täytää rahdata saarille ulkomailta. 40 dollarilla saamme vettä, muroja, mehua, pastaa ja muuta perustarviketta mökkimme kaappeihin. Ostokset maksamme Yhdysvaltain dollareilla ja saamme vaihtorahat paikallisina dollareina, joiden arvo on yksi ja sama, kätevää.

Marketin vieressä sijaitsevan kiinalaisen ravintolan yhteydessä toimii myös viinakauppa, josta käyn hakemassa tiskiltä paikallista olutta. Paperipussiin pakatut Kalik- ja Sands-pullot maksavat pari dollaria kappaleelta, mikä ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin matkaoppaissa vilahdelleet viidenkympin bisset. Toki nuo kommentit taisivat koskea lähinnä tuontioluita huippuravintoloissa.

Takaisin majapaikkaan päästyämme hörppään yhden viileän oluen palmukatoksessa Miki Liukkosen O:ta lueskellen. Yhtäkkiä järveltä alkaa kuulua melkoista loisketta ja kohta ryteiköstä ilmestyykin kolmen koiran kopla. Rantaan asti nuo eivät kuitenkaan uskalla, sillä Duke karhaa kutsumattomat vieraat haukunnaallaan pois. Ilmeisesti siinä oli naapuruston koiria vilvoittelevalla päiväkävelyllä.

Lähin ranta on vain reilun kahden kilometrin päässä ja Elwoodin luvattua lainata meille polkupyöriä, päätämme tehdä iltaretken tuolle Coral Harbour Beachille ennen kuin aurinko laskee. Perille johtaa hyvä asfaltoitu tie ja ainostaan naapuruston koirat tuntuvat olevan hereillä.

Vesi tuntuu yllättävän lämpimältä, mutta tyydymme lopulta vain ihastelemaan maisemia, vaikka myös uintikamppeet repusta löytyisivät. Koko rannalla kun ei näy ketään, saati sitten meressä. Coral Harbour Beach House & Villas -kokonaisuuteen sisältyy myös ravintola, jonka rantaterassille kapuamme illastamaan.

Jenni tilaa Bahaman kansallisruokaa eli ”conchia”. Kyseessä on simpukka, jonka liha tällä kertaa tarjoillaan friteerattuna. Itse päädyn grillattuun punanapsijaan. Juomaksi valitsemamme Kalik-olut viettää 30-vuotisjuhlavuottaan ja etiketeissä esiintyvät kuuluisat bahamalaiset kohteet kuten Exuman uivat possut.

Kesken ruokailun tuuli yltyy hieman ja henkilökunta kiirehtii siirtämään meidät terassin reunalta keskemmälle katoksen alle. Ei kulukaan montaa minuuttia, kun taivaanrannan tummat pilvet pyyhkäisevät saderintamana ylitsemme.

Aurinko laskee tarjoilijan mukaan hieman ennen kahdeksaa, joten hörppäämme vielä toiset oluet ja hoidamme sitten 60(!) dollarin laskun. Paluumatkalla erään talon pihasta juoksee ohitse pyöräillessämme kolme haukkuvaa koiraa, mutta ensisäikähdyksen jälkeen nuo osoittautuvat varsin harmittomiksi noutajiksi.
Majapaikamme pihapiiristä löytyvä uima-allas on myös meidän käytettävissämme ja se onkin hyvä paikka iltauinnille jätettyämme meressä pulikoinnin väliin. Seuraava sadekuuro iskee tosin juuri kun olemme altaaseen kapuamassa, mutta kastuahan meillä on tarkoituskin.

Yhdeksältä illalla olen nukahtaa tuoliin istualleni ja totean aikaeron ja eilisen matkustamisen tehneen tehtävänsä. Huomenna olisikin sitten tarkoitus lähteä tutustumaan tarkemmin pääkaupunki Nassauhun.