Tekijä: Vesa - Ihan kartalla.

Kapteeni kuuluttaa lämpötilan olevan perillä +31 astetta lähestyessämme Moldovan pääkaupunkia. Niinpä olenkin jo valmiiksi T-paitasillani, eivätkä tatuointini näytä luovan kovinkaan positiivista ensivaikutelmaa Moldovan tulliviranomaisille.

Reissu lähestyy loppuaan ja on aika laittaa relax-vaihdetta silmään. Aamupäivällä ajamme bussilla Kotorista matkan viimeiseen kohteeseen, joka on rantakaupunki Herceg Novi.

Seitsemältä alkaa Kotorin vanhan kaupungin kellotornista kuulua kilkatusta, joka jatkuu huomattavasti pidempään kuin loogiset seitsemän lyöntiä edellyttäisi.

Tara-joen kanjoni on yksi maailman suurimmista joen muodostamista kanjoneista.

Pylli i Pishave osoittautuu mukavan varjoisaksi mäntymetsäksi, josta löytyy vihdoinkin myös paikka riippumatolle.

Aamiaisen jälkeen taksi kyyditsee meidät Shkodërin keskustaan, jossa furgon kohti Ulcinjia jo odotteleekin.

Kello soi 5.30 ja siirrymme portille odottelemaan furgonia eli minibussia vuorten takana odottavalle Komani-järvelle.

Shkodërin kohdalla meidät tiputetaan laukkuinemme tien varteen kyydin jatkaessa kohti Montenegroa. Onneksi läheisellä bussipysäkillä seisoo paikallinen tyttö, jolta saamme apua majapaikkaan päästäksemme.

Prizrenin kaupunki sinänsä on melko pieni ja välillä tuntuukin siltä, että minä olen tatuointeineni yksi lähialueen merkittävimmistä nähtävyyksistä.

Skopjen edustalla kohoavan Vodno-vuoren laella on maailman suurin risti, jota pääsee ihmettelemään lähietäisyydeltä köysiradan avulla.