Kategoria: Uncategorized

Kello on neljä sunnuntai-iltapäivänä, kun pysähdymme Belgian pohjoisosista löytyvässä Turnhoutin kaupungissa katsastaaksemme Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvan Begijnhofin.

Lauantain ohjelmaksi jää siirtyminen Windhoekiin. Matkalle osuukin kivien ja kuoppien lisäksi kuivuneita joen uomia ja yhden vuoriston ylittäminen.

Sossus Dune Lodgen erikoisuutena on sijainti puiston porttien sisäpuolella ja näin ollen voimme lähteä ennen auringonnousua kohti Deadvleitä, jossa olen suunnittelut järjestäväni pienen yllätyksen.

Rengasrikosta selvittyämme on edessä "vain" 350 km ajoa, joten päätämme heti alkuun poiketa reitiltä katsastaaksemme aavikolta löytyvän hiekkatienpätkän, jonka varrella viihtyy Welwitschia eli ikilehti.

Päiväretken saldona on yksi haaksirikkoutunut laiva ja satoja möliseviä hylkeitä.

Kelloi soi kuudelta ja leirin ravintolassa syödyn aamiaisen jälkeen olemme valmiina lähtöön, kun portit aamun kajastaessa aukeavat. Toyotan tankin olemme täyttäneet eilen valmiiksi, sillä leiristä löytyy myös oma huoltoasema.

Eläinten bongaaminen sadekaudella on melkoista sattuman kauppaa, mutta tuleepa päivän mittaan vastaan niin kirahveja, seeproja kuin leopardikin.

Windhoekista on reilut 400 km Etoshan kansallispuistoon, jossa leirien ulkopuolella saa liikkua omalla autolla auringonnoususta auringonlaskuun.

Namibian pääkaupunki osoittautuu paljon kuvittelemaani pienemmäksi ja hiljaisemmaksi kaupungiksi.

Synkät ja aavemaisen tyhjät kivirakennukset tuovat paikoitellen vahvat Game of Thrones -fiilikset.